Se tunne, kun hiukset yrittävät nousta kauhusta pystyyn..
Iho menee kanalihalle, etkä uskalla liikahtaakaan..
Et edes uskalla kunnolla hengittää..
Kuuntelet sydän pamppailen raahautuvaa ääntä..
Olin viime yönä aivan varma, että meidän vaatehuoneessa oli joku..
Hetkeen en uskaltautunut liikkua
ja yritin kuumeisesti miettiä, mistä tuo ääni voi tulla..
Sarjamurhaaja vaatehuoneessa..??
Eipä löytynyt sarjamurhaajaa..
Se olikin vain mustajätesäkki täynnä vaatteita,
joka oli lähtenyt kaatumaan, kun olin tutkinut sen sisältöä illalla..
Painovoima teki tehtävänsä :D
Ai, miten niin vilkas mielikuvitus..
Onneksi minulla on maailman suloisin vartiokoira,
joka ei korvaansa lotkauttanut koko episodille,
vaikka muuten murisee kaikelle olemattomalle..
Niin tosiaan olihan mulla seurana koira, joka pelkää omia pierujaan,
mutta uhittelee kymmenenkertaa suuremmille lajitovereilleen..
mutta uhittelee kymmenenkertaa suuremmille lajitovereilleen..
mm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti